Viikko vierähti raskaissa merkeissä,tein pitkään mietityn harkinnan jälkeen päätöksen päästää daisyn kivuista,jotka vaivasivat pitkän aika,eläinlääkärissä käynti 2.11-2012 ratkaisi asian,sateenkaarisilta oli ainoa vaihtoehto,nyt mieleni on helpottunut ja tunnen sisäisen rauhan vallanneen minutkin.Haluan kertoa vielä tapahtuman jonka muistan lopun elämäni.Joka ikinen päivä palattuani työstä ,otan postin ja pysädyn autollani,joka päivä sama kaava,koirat aloitti mielettömän haukunnan,ilosta tietty,mutta edellisenä iltana kun tulin kotia,oli hiirenhiljaista,menin tarhalla ja hämmästetelin tilannetta,koirat katsoivat minua kuin tyhjyyteen,seuraavana aamuna oli daisyn lähtö edessä,vanha sanonta piti taas paikkansa,koira vaistoaa viimeiset hetket.Hautasimme daisyn toisten koirakavereiden luo tutulle pihapiirille.Hyvää matkaa rakas Daisy tyttöni ja kiitos ystäville tuesta,toivottavasti voin kirjoitta seuraavalla kerralla iloisempia uutisia.