Vuosi vaihtui ja talven selkä alkaa taittua.Mukavat uutiset on aina helpompi kertoa,joteska aloitan näin,,,Ajelin paukkupakkasten aikaan pohjoista kohti,suuntana muhos ja ystäväni tainan osoite auton navigaattorissa,ajankohta muutama päivä jouluaattoon,jännitys korkealla,pääsenkö jouluksi kotiin.Roosan juoksu oli just kohillaan ja alotettiin tositoimet ja tuloksena tyttö on tiine ja pikkuleojen syntymä ois ootettavissa helmikuun lopulla ja luoja ku kaikki menis hyvin,niin paljon tuntuu olevan ongelmiakin leojen lisääntymisessä.Takana n.700 kilometriä pimeätä korpitietä.Ai sitä onnen tunnetta ku pääsin kotipihaan.Haluan kiittää Tainaa ja Heppua kivasta reissusta näin blogini kautta,nyt sitten vaanOOTELLAAN,,,

Joulukuu aluillaan,talven tuntua ilmassa.Roosan ikävä mamma daisyä kohtaan alkaa helpottua,pystykorva milla ollut paljon seurana ja tukena.en olisi uskonut millan ottavan roosan parhaaksi ystäväksi,pystykorva on perusluonteeltaan tosi vahva,määrätietoinen,omat vakaat tavat pitävä,esmerkiksi alkuun ruokakuppi oli pyhä asia,samoin sisällä milla ei laskenu roosaa olohuoneen kynnyksen yli,tarttui isoa koiraa rinnuksista kiinni,mutta nyt tytöt nukkuu samassa paikassa ja syövät melkein samalta kupilta,uskomatonta mutta totta,roosa jopa haukkuu ja vahtii pihapiiriä enempi ku ennen,pystykorvalle on tyypillistä ilmoittaa enempi ulkoelämän äänistä.Kaveruus on silmänpistävää katseltavaa,kuinka koiratkin voivat saada hyvän siteen keskenään.Hyvä näin,roosa kärsi aluksi paljon erosta mammastaan,laihtui ja pudotti karvansa,jota ei ole tapahtunu koskaan,mutta nyt ruoka maistuu ja ootellaan karvankasvua pikku hiljaa,näin täällä.Rauhaisaa joulun odotusta kaikille koira kavereille ympäri suomen maan,,,,,,

Viikko vierähti raskaissa merkeissä,tein pitkään mietityn harkinnan jälkeen päätöksen päästää daisyn kivuista,jotka vaivasivat pitkän aika,eläinlääkärissä käynti 2.11-2012 ratkaisi asian,sateenkaarisilta oli ainoa vaihtoehto,nyt mieleni on helpottunut ja tunnen sisäisen rauhan vallanneen minutkin.Haluan kertoa vielä tapahtuman jonka muistan lopun elämäni.Joka ikinen päivä palattuani työstä ,otan postin ja pysädyn autollani,joka päivä sama kaava,koirat aloitti mielettömän haukunnan,ilosta tietty,mutta edellisenä iltana kun tulin kotia,oli hiirenhiljaista,menin tarhalla ja hämmästetelin tilannetta,koirat katsoivat minua kuin tyhjyyteen,seuraavana aamuna oli daisyn lähtö edessä,vanha sanonta piti taas paikkansa,koira vaistoaa viimeiset hetket.Hautasimme daisyn toisten koirakavereiden luo tutulle pihapiirille.Hyvää matkaa rakas Daisy tyttöni ja kiitos ystäville tuesta,toivottavasti voin kirjoitta seuraavalla kerralla iloisempia uutisia.

Lokakuu lopuillaan,daisyn "joulupennut"täyttivät 3-vuotta,aika kuluu kuin siivillä,daisy vanhenee päivä päivältä ja vanhuuden vaivoja ilmenee,muuten mummo jaksaa vielä lenkkeillä.Ensilumi satoi ja pieni pakkanen on mukava asia,loppuu tuo ainainen ravantulo sisätiloihin.Elämässä paljon tulevia suunnitelmia,katotaan toteutuuko mikään,salaperäistä,mutta kerron myöhemmin,olen oppinut olemaan hiljaa,joutava hehkutus aiheuttaa epäonnea elämässä.Ollan metsästelty paljon pikinokka Millan kaa ja mahtava lintukoira tyttö on??Joululomia odottelen innolla,kaikki vapaapäivät on tervetulleita,on kiva toteuttaa itseään'ladata akut uusiin koitoksiin.....

Kesä mennyt on,syksy saapuu,kesälomat pidetty ja aloittettu työt,työmatkani päivittäin n.150kilsaa,no ittepä muutin ukon tykö ja kestän mitä elämä antaa.Leo-tytöt voi hyvin,ovat sopeutuneet uuteen ympäristöön hyvin,muutoksia on tietty tässä tontilla ei voi vapaana temmeltää niinku entisä kotona,mutta hoidossa saavat olla pojan tykö välillä ja entiset aidatut alueet käytössä,,mutta ompa täällä mahtava koirapuisto,jossa käydään päivittäin ja kyllä lenkkeillään,emäntä pysyy hoikkana,,et näin meillä tänään ja ollaan oltu paljon mökillä,se on vasta koiranelämää,,,,,,,

Tervehdys ystävät,näimpä harjoittelen päivittää näitä sivuja.Miun ja leonbergien roosa ja daisy elämään kuuluu uutta.Olemme muuttaneet uuteen kotiin ja kaikki on hyvin,elämä jatkuu onnellisesti,uusi koira perheessämme on suomenpystykorva milla,suloinen suklaasilmä...

Tervetuloa seuraamaan blogiania!